Mun kaverin yhellä perheenjäsenellä on syöpä ja se mun kaverin läheinen joutuu ravaamaan jatkuvasti kaikennäkösissä hoidoissa ja syömään lääkeitä ja kaikenlaista tämmöstä. Oon nähny kuinka vaikee paikka se on ollu mun kaverille ja koitan tukee sitä mun kaverii mahollisimman paljon ja silleen.
Kuitenki mä oon ny tajunnu kuinka onnekas ja etuoikeutettu oon, kun mulla on ihanat kaverit ja poikaystävä ja tosi kiva perhe ja kellekkään ei oo sattunu mitään kovin vakavaa. Paitsi mun jääkiekkoilia poikaystävälle jonka polvi on jo kerran leikattu ja vähänaikaa sitten se meni sioltaan pelissä. Mut kuitenki oon välttyny kaiken näköseltä tuommoselta, et ois sattunu jotain tosi vakavaa läheisille.
Oon oppinu myös sen, että onneen ei tarvita välttämättä mitään sen ihmeelisempää, ja oon tullu iloseks pienistä asioista, kuten aurinkoisesta talvipäivästä, hyvästä ruuasta, hyvästä seurasta, siististä huoneesta, pitkistä juttutuokioista, hyvistä koenumeroista, onnnistuneesta uuesta biisistä, uuesta bikinin yläosasta ja rauhallisista hetkistä oman kullan kanssa.
Oon muutenki sellane ihmine joka aattelee tosi monesta asiasta positiivisesti ja etin jutuista positiiviset puolet. Joillekki se on liikaa, ku oon nii positiivinen ja nauran toooosi paljon. Jotkut kattoo meijän luokalla pahasti mua ja mun kavereita, koska ei kuljeta ehkä just sen kuuluisan virran mukana, vaan mennään vastavirtaan joissain asioissa.
Musta on kauheeta se kun mun ikäset tytöt miettii kokoajan miltä ne näyttää ja haukkuu itteensä rumaks ja lihavaks vaikka ne olis vaikka kuinka laihoja ja nättejä. Muistakaan murut että jokane on täydellien just sellasena kun on, ja ettikää itestänne mieluummin niitä hyviä, kun huonoja puolia.
Ja koittakaa ajatella ees yks päivä pelkästään positiivisesti, koska se on oikeesti mahtavaa ku tajuu kuinka paljon hyviä juttuja on olemassa, vaikka kaikki tuntuiski joskus ihan p**kalta. Kaikilla on joskus huono päivä, myös mulla joka on tosi ilonen.
With love,
Pihla
